Eliitti, политика и канза | Uusi Suomi Puheenvuoro
Eliitti, политика и канза | Ууси Суоми ПухенвуороTiedote
Parhaat Uuden Suomen blogit kerran viikossa – tilaa uutiskirje täältä!
Юкка Реландер
Impivaarasta tuli vaalien alla poliittinen käsite. Persujen kriitikot säikyttelivät, että jos vanhojen puolueiden Eurooppa-projekti ei innosta, päädymme takaisin Impivaaraan imemään nyrkkiä.
Киеликува на айка вякевя. Otan sen kokeeksi todesta.
Kiven Seitsemässä veljeksessä Impivaara on takametsä, johon sivilisaation pakkoja väistelevät veljekset pakenivat lukkarin karttakeppia. Silloinen eliitti oli näet keksinyt, että kansa piti
opettaa lukemaan. Kivi kuvasi lämmöllä kansanihmisten yritystä uhmata väistämätöntä, ja heidän haluaan hakeutua tilaan, jossa elämään vaikuttavat voimat olisivat omissa käsissä.
Rahvaan realistinen kuvaus oli kerta kaikkiaan liikaa August Ahlqvistille, saati nyt se, että säätyläispiirien ulkopuolelta tuleva kirjailija otti ja nosti uppiniskaiset veljekset sankareikseen.
Eliitin äänitorvena toiminut Ahlqvist lyttäsi Kiven oikein kunnolla.
Kivi kuvasi kansaa väärin. Ahlqvistilta meni kuitenkin ohi se, että Kiven tarina sijoittui
fennomaanisen projektin sisälle. Fennomaniassa ydin oli siinä, että nouseva oppisääty oikeutti yhteiskunnallisia pyrkimyksiään esiintymällä kansan nimissä. Vähän että kyllä kansa tietää, tai
ainakin tulee tietämään. Fennomaanit halusivat oikeuttaa poliittista esiinmarssiaan ensinnäkin perustelemalla, että kansa kykenee hallitsemaan itse itseäan, ja toisekseen kaynnistämällä mittavan kansansivistystyön, jotta ensimmäinen väittämä pitäisi paremmin paikkansa.
Tämä näkyy myös Kiven romaanissa. Veljekset palasivat kuin palasivatkin sivilisaation piiriin, opettelivat lukemaan ja ryhtyivät kunnon kansalaisiksi.
Sama perustava rakenne on myös Väinö Linnalla. Linnan itsensä mukaan Runeberg oli antanut rahvaalle suuren sydämen, mutta Linna antoi jätkilleen pään, jolla ajatella itse. Linna on tavallaan työväenliikkeen Kivi.
Маастокин на Саманнакёйнен. Nuoret maisterit perustivat työväenliikeen 1900-luvun alussa ja oikeuttivat projektiaan viittaamalla ”todelliseen kansaan”, työväkeen. Punaisten fennomaanien teesi oli, että kansa kyllä osaisi päättää kohtalostaan, jos vain saisi vallan. Samalla
työväenliike käynnisti mittavan valistusprojektin, jotta ensimmäinen väittämä pitäisi paremmin paikkansa. Ihanteeksi kohotettaa kansaa alettiin kasvattaa hahmotellun ihanteensa mittaiseksi.
Eliiti suhtautui fennomanian nousuun ylimielisesti. Täsmälleen sama asenne leimasi fennomaanien suhdetta työväenliikkeen nousua kohtaan vähän myöhemmin. Silloin fennomaanit olivat jo itse nousseet eliitiksi.
Voi olla että nykyinen eliittit suhtautuu persujen nousuun ylimielisesti, tai asenne ainakin sellaiselta tuntuu. Mutta niin se on ollut ennenkin.
Mitä asialle pitäisi tehdä?
Fennomaanit ja työvenliikevastasivat haasteeseen mittavilla sivistyshankkeilla javastuullisella politiikalla. Niin on tehtävä nytkin. Ei riitä, että vuodattaa sappeaan netissä, ja syyttää eliittiä ylenkatseesta. Арвост на ансаиттаве.
Persut on maisterin vetämä ja kansaan viittaava poliittinen liike, jossa nuoret tohtorit ovat näkyvissä asemissa. Rakenteeltaan se muistuttaa edeltäjiään paljonkin.
Arvostuksen hankkiminen tälle liikkeelle на васта алусса. Persujen on lähdettävä mukaan kansalliseen sivistysprojektiin, opeteltava ja opetettava uutta.
Nähtäväksi jää, valitsevatko persut ihanteekseen kansanihmisen, joka kykenee ja haluaa oppia uutta, vain tyydytäänkö hokemaan, että kansa tietää jo. Tästä riippuu myös se, menevätkö persut eeenpäin vai taaksepäin.
Pysyvät liikkeet ovat kiinnittyneet traditioon ja muotoutuneet sivistysprojekteiksi.